Pian siinä on lehdet, muuttuu se, kun sillekin tulee kevät.
Kuuden vuoden ajan joka lauantai on neitonen viety talleille ratsastustunnille.
Nyt se loppui.
Neito sanoi, että on ajatellut käydä vain silloin tällöin,
jossain tallilla, silloin kun siltä tuntuu.
Sopiihan se, kyllä niillä taidoilla voi jo lopun ikää
loikata missä tahansa hevosen selkään varmana siitä, että tietää mitä tehdä.
Me kaksi vanhaa varista vaan mentiin ihan hämmennyksiin, vaikka tiedettiinkin neidon jo tästä vihjailleen.
Meille se on ollut yksi viikon tutuista paalumerkeistä, reissu talleille....
oltiin niin hämmennyksissä, että piti sitten hypätä autoon muuten vaan ja mennä huristaa muille asioille edes.
Haikeutta ilmassa, yksi ajanjakso taas takana päin. Yhtä haikeata kuin neidon balettitossut kirjahyllyssäni.
Tiedän että tämä on sitä, kun äitiä valmennetaan siihen hetkeen, kun poikaset loikkaavat pesästä, mutta silti....oli pakko nieleskellä autossa tämän tästä.
(Kuulin muuten että vaarini on ollut hurja hevosmies, oli armeijassa hypännyt hevosen selkään ja vetänyt seisaaltaan ympyrää ilmeisen kovaa, koska oli sitten kopsahtanut sieltä alas. Joku isompiarvoinen oli kysynyt totisena: " Sattuiko Virtaseen?"
Vaari oli pompannut pystyyn, käsi lippaan, saappaan kannat yhteen napsahtaen vastannut:
" Ei sattunut, Herra...." ja minkä lie isomman sotilasarvon siihen sitten liittikään, en muista mikä se oli.
Hah, jotain sentään on siis pysyvääkin, hurjia hevosihmisiä suvussa edelleen!)
Ja auton kilometrimittarikin oli sitä mieltä,
että joku jakso saatiin päätökseen....
muutoksen aika.
Niin se siirtyi seuraavalle jaksolleen,
100 000 lukemaan ja hetkessä siitä ohi, suhisten.
Ja muutoksia tuli enkelillekin,
sen oli määrä muuttaa ihanan melkein sukulaisen nuoren ihmisen luokse,
ja mikäs olisikaan ollut parempi muuttopäivä kuin tämä muutosten päivä.
Tukka hulmuten se matkusti Itäväylää pitkin.
Tuonne tulee niitä pilvenpiirtäjiä, maisemakin muuttuu,
kaikki muuttuu.
Otin mukaan sydämenkin, koska se pyysi päästä muuttamaan.
Se tiesi mihin enkeliä viedään, varmaan siksi....
Tiedossa hyvä paikka enkelille ja sydämelle :)
Kahden ihanan nyt jo aikuisen neidon luo.
Olen kyllä tuntenut heidät lapsesta asti.....
hekin ovat muuttuneet siitä ajasta.
He olivat silloin lapsia ja heppatyttöni oli vauva.
Nyt nämä ovat aikuisia ja heppatyttönikin jo melkein.
Jos minä olin jo silloin aikuinen niin mikäs minä sitten nyt olen?
Kilometrimittarini huiskahtaa huomenna taas
yhden vuoden pituisen pykälän isommaksi,
en ymmärrä miten se nyt taas silleen!!!!
Ihan jatkuvalla syötöllä!
En tajua vaikka aikuisena tietenkin pitäisi.
Aikuisena ollaan kyllä ihan tajuttoman pitkä aika kunnes saa muuttua lapseksi jälleen.
Onneksi saa, muuttua.....
