sunnuntai, 18. joulukuuta 2011

73 x 100 senttimetriä




Otetaan näistä tuo alimmainen,
valmiiksi pohjustettuna.
73 x 100 cm.


Vedellään maalia sinne tänne,
isoja kaaria,
mitä tahansa väriä.
Ei tarvitse ajatella mitä siitä tulee,
sinne on vielä pitkä matka.


Täytetään kaarien ja kurvien ja silmukoiden välit,
millä tahansa monella värillä.
Ei tarvitse ajatella mitä siitä tulee,
sinne on vieläkin pitkä matka.
Antaa värien vain tulla miten haluavat.



Ensin pieniä väriläiskiä sinne tänne, viivoja tai mitä vain...
Kukaan ei määrää mitä, se on oma.
Sitten taulun reunasta valutellaan maalia pitkin poikin taulua telineessä käännellen.
( Älä tee sitä parhaalla matollasi)


Sitten laitetaan taulu lepäämään ja kuivumaan muutamaksi päiväksi.
Vieläkään ei tarvitse miettiä mitä siitä tulee.
Värit saavat tutustua toisiinsa ja tasaantua oleskelemaan sitä mitä ovat.


******


Sitten taulun voi ottaa taas esille ja kuunnella mitä se sanoo.
Istuskelee vain sen vierellä hiljaa ja kuuntelee....



Se sanoi haluavansa olla Äiti Maa.
Nuoteista tehtiin mekko ja sarvet,
kirjansivuista linnut
ja Gessolla pohjustaen kasvot, käsi, hiukset
ja Gessoa myös taustaan ohuelti valoa tuomaan


Taustaan keskiosille ohuelti turkoosia, reunoille tummempaa, preussimpaa.


Isoa taulua kannattaa jokaisella tekokerralla käsitellä kauttaaltaan,
että kerrokset eivät poikkea liikaa toisistaan.
Kuvaa kasvatetaan kokonaisuutena.
Taustaan ohuita kultamaaliympyröitä,
Äiti Maahan väriä kaikkialle,
lintuihin myös.
Hissukseen ilman paineita,
siinä se rakentuu melkein kuin itsekseen.
Pääasia ettei pakota.



Jatketaan....
Mekkoon liimataan kukkia, perhosia sinne tänne
ja maalia sinne mihin se itseänsä pyytää.


Uusia kerroksia niin kauan että se tuntuu valmiilta.
Kuuntelen muutaman päivän kuluttua onko hän tyytyväinen.
En minä sitä päätä.


Hauskinta on nuo alun epämääräiset vapaat hetket,
kun kaikki on vielä mahdollista,
vaikka näyttääkin hirveeltä,
miltei epätoivoiselta ja käsittämättömältä sotkulta!

Vähän niin kuin elämä,
kerroksellinen,
eikä koskaan tiedä millainen seuraava tapahtuma on
:)
Elämän opettelua
ja virrassa kellumista ilman vastaanharomista.
Joka risteyksessä mahdollisuus valita mihin suuntaan lähtee.



11 kommenttia:

Henrietta Hassinen kirjoitti...

Aivan mahtava, todella kaunis. Alun nähtyään ei todellakaan tiennyt mitä odottaa, hienoa nähdä koko prosessi.

Liiolii kirjoitti...

Mielenkiintoista ja valaisevaa! Työstä tuli tosi kaunis. Olen menossa työväenopiston avoimeen ateljeehen keväällä, keskityn siellä sekatekniikkaan ja kollaasiin. Olen siis ihan harrastelija. :)

Birgitta kirjoitti...

Olipas ihana matka.

Oli todella mielenkiintoista seurata ja katsella mitä syntyy.

Upea taulu.

Kiitokset tästä =)

Maaritti kirjoitti...

Siis, voi että kun oli inspiroiva matka ;-) kiitos. Toivon että minäkin löytäisin tuon kärsivällisyyden ja luoton omaan sisäiseen kuiskaukseeni. Näytit miten se toimii.

PIUZA kirjoitti...

Kiva nähdä teoksesi vaiheet. Minua kiehtoo epätäydellisyys ja siksi ehkä eniten nuo välivaiheet. Inspiraation kukka jäi muhimaan ja eilen jo mietin, että päästäkseni tavoitteeseen (mikä se lieneekää tulee olemaan) taitaa olla aika tehdä pohjat itse.

t.Paula

Eija kirjoitti...

Yes:)

Johanna kirjoitti...

Hei Henrietta! Kiva kuulla. Se on juu prosessi, matka. Ja siellä kaiken keskellä ajatuksia virtaa pääkopan sisällä ohi taulun ja osa tauluun. Minä kans tykkään siitä "arvaamattomasta" osasta tuossa prosessissa :)

Liolii, mahtavaa, kuullostaa kivalta se kurssisi! Innostuin itse pari vuotta sitten kokeilemaan näitä sekatekniikka-kollaaseja, tykkään kovasti kerroksista. Kiva, kun saat sitten siellä kurssilla ihan oikeeta opetusta, erilaisia tapoja tehdä on niin paljon ja lisää voi keksiä itse.
Haarastelija olen minäkin, teen näitä omaksi
Mutta ei se haittaa vaikka tekisi välillä pieleenkin, tekemisen ilo on tärkeämpää!

Birgitta, kiitos itsellesi, ilo oli aivan minun puolellani :D

Maaritti, ei minullakaan ole kärsivällisyyttä kunnolla, siksi teenkin näitä isoja ja sinne tänne kollaasiosia jne...saapi räiskiä vauhdilla kunhan antaa välillä kuivua. Siksi onkin aina monta työtä meneillään yhtaikaa, toiset huilaa ja toista sutii.
Sinun sisäisessä kuiskauksessa ei ole mitään epäilemistä, sen verran monta kertaa olen blogeissasi käynyt värihoidossa :)
Anna roiskua vaan!

Paula, se on vissiin sitten sitä, että päämäärä ei ole tärkein vaan matka.

Eija :) Yes yes!!!! Kivaa, kiitos!

hanne virtauksesta kirjoitti...

Ihana työ!!
niin kaunis!!

kiitos, että jaoit sen meille.
Millä maalailla teit taustan, ja tytön?

ihanaa Joulunalusviikkoa sulle ♥

Katja Maki kirjoitti...

So beautiful! Thanks for the peek into your creative process!! It is a lot of work and gives me even more of an appreciation of the wonderful work you do!!

Hanna kirjoitti...

Aivan mahtavan IHANA!! Kuten kaikki työsi =o). Leppoisaa jouluaikaa toivottelen.

Johanna kirjoitti...

Hanne :)
Akryylimaaleilla. Tyttö on pohjustettu Gessolla ja sitten taas akryylimaaleja.
Ihanaa joulunalustaa sinulle myös!

Hei Katja! So nice to have your comment, thank you, but...
minäpäs kirjoitankin sinulle suomeksi, koska osaat sitä kyllä niin hyvin. Täällä voit hyvin harjoitella :)
Leivotaanko teillä joulupipareita? Äitisi varmasti osaa vielä.
Meillä taitaa olla musta joulu tulossa, ei yhtään lunta! Vettä vain sataa!
Toivotan teille oikein Iloista Joulua! Merry merry very merry Christmas!
Terveisiä myös Merville jos satutte törmäilemään :)


Hanna, kiitos hurja :)
Teille myös kaunista joulunodotusta. Ei saa rehkiä liikaa, pitää muistaa nautiskella vaan!