Harmaiden harsokeijujen maa

Me mentiin tänään saareen katsomaan miltä siellä ilman lunta näyttää.

Koko matkan satoi ja jo autossa sateen paiskoessa itseään tuulilasiin tyrskähdettiin nauramaan kun radiosta kuului tämä....jep jep....saareenhan siinä mekin justiin matkalla!

Laulun sanoitusta olisi voinut hiukan meidän kohdalla muuttaa.....sen auringon osalta.

Mutta vettä löytyi kyllä ihan niin kuin saaresta kuuluukin löytyä.

Sitä löytyi joka paikasta!

Mutta silti olin kuin paratiisissa, niin kuin aina siellä.

Me koluttiin rannat... Iso ja partainen ja hänen tyttärensä, minun esikoiseni ja Leo.

Kukaan ei tietenkään arvaa sitä, että minä keräilin....

aarteitani.

Kalliot hohkasivat kylmää kylmää ja olivat niin liukkaita, että vain tuo lapseni kalppi siellä pitkine koipineen nuoren peuran lailla.

Minä köpötin, hitaasti ja varovaisesti.

Ennen juoksin aina, mutta kun yhden kerran kallio opetti niin opin varovaiseksi.

Silloin luulin vielä itseäni peuraksi ja kirmasin

ja lensin kyljelleni korkealta ja kovaa ja lonkka särki monta kuukautta.

En tiedä oliko siitä jotain oikeasti rikki,

mutta ainakin opin etten silloin ollut enää kuin ennen.

Saati sitten nyt.

Höhlää, haluaisin vielä loikkia säällä kuin säällä.

Ilmeisesti on siis pakko vähitellen opetella lentämään.

Kun on hommaillut päivästä toiseen noiden värikkäiden taulujen kanssa niin harmaus ja hiljaisuus ja hidas köpöttely tuntui mukavalta.

Kaislat olivat oikeastaan melkein ainoita väripilkkuja

harsokeijujen harmaitten viittojen keskellä.

Leppä kirjoitteli nuotteja taivaalle ilman nuottiviivastoa.

Kyllä se lauloikin sitä, kuulin kyllä mutta en enää pysty sitä teille laulamaan.

Se oli niitä lauluja jotka soivat vain kerran ja jäävät sydämeen ääneti.

Saunan eteisestä penkiltä löytyi pieni lintu, höyhenen kevyt tintti.

Tutkin kaikki paikat mutten löytänyt mitään aukkoa mistä se olisi voinut joutua yksin sisälle.

Hautasin sen karviaismarjapensaan alle.

Ison ja partaisen tytär on nyt saanut kappaleen rauhaa matkojensa välille.

Hän elää sitä vaihetta elämässään, kun kaikki ovet ovat avoinna ja riemukseni myös ottaa tilaisuudesta kaiken irti koko maailman laajuudelta. :)

Viestejä tulee milloin Liverpoolista, milloin Roomasta,

milloin Tukholmasta ja kaiken keskellä hän ihan oikeasti opiskelee.

Hyvä sinä ihana tyttö!!!!

Ja kivaa on kun lomilla saadaan tyttö meille, saunotetaan joka ilta

ja käytetään vielä saaressa rauhassa, josta hän niin tykkää.

Jotenkin jostain kumman syystä muistan itseni aikoinaan....parasta on saari ja rauha :))))

Juu....sähköt toimivat ja niemeltä oli kaatunut vain yksi pieni puu.

Sukulaisilla kilometrin päässä oli ollut sähköt 50 tuntia poikki, elelivät kuin ennen.

Kauan sitten ennen...ennen meitä....leivinuunin ja vanhan puuhellan ja patteriradion ja kynttilöiden varassa ja ruokatavarat siirrettynä jääkaapista kylmään eteiskuistiin.

Minun vaarini on syntynyt siellä toissavuosisadalla.

Siis ei eteisessä vaan vanhassa saunarakennuksessa.

Heillä on valtava kissa. Siis VALTAVA!!!!

En ole koskaan nähnyt niin suurta kissaa.

Melkein ilveksen kokoinen ja kehrää kuin traktori.

Ajatukset pomppivat.

Hmm......menenpäs vielä hiukan vilkaisemaan tuota tauluasiaa.

Huomenna pitää jatkaa valmisteluja.

Ja aasinsillasta vielä koiranhäntään......

Helppo arvata, että Leo nautti retkestä.

Se kahlasi, kiehnäsi itseään mattoihin ja puihin ja kaikkialle,

veti lipat juostessaan hurjaa vauhtia pihamaalla liukkaiden lehtikasojen luiskahdettua alta.

Voipi olla siis että meillä Leo-leijona nukkuu tänään onnellista koiranunta sikeästi :)