Olen koko elämäni ajan tuntenut yhden jättiläisen ja rupesin tuossa äsken kokoamaan jättiläisen matkasauvaa näyttelyä varten.
Sauva on ollut pitkä prosessi ja hiukan harasin vastaan, kun kuusi metriä pitkä jätti sanoi, että otapas kuvat ja laita blogiin.
Meinasin että lumous särkyy, kun justiin pääsin ihanaan tekemisen olotilaan ja nyt pitäisikin blogittaa!
Jättiläinen sanoi, että nyt on aika laittaa kuvat ja hiukan tekstiä.
No siinä on pari kuvaa, laitoin kaikki, kun en osannut päättää mitkä.
Jättiläinen on jättiläinen, joka kulkee aina mukanani.
Jättiläinen on kuusi metriä korkea ja osaa mennä seinien läpi!
Joskus sillä on siivet ja silloin se on suojelusenkelini.
Sillä on monta muotoa, mutta ikinä se ei jätä minua yksin kuin hetkeksi, että kerkiän ensin kunnolla rypemään murheissani ja itsesääleissäni ja sen semmoisessa höhläilyssä....vain oppiakseni.
Erilaisilla ihmisillä on omille jättiläisilleen erilaisia nimiä...löytyy omaatuntoa ja enkeleitä ja tahdonvoimaa ja henkioppaita ja jumalia...oma korkeampi viisaampi minä, joka vielä muistaa millaista oli valossa.... ja jotkut blogia nyt lukevat saattavat nimittää sitä jopa liiaksi mielikuvitukseksi tai jopa hulluudeksi.
No, olen mielellään hullukin sitten ihan kunnolla, kuuden metrin korkeudelta, enkä mikään jämähullu!
Jättiläinen käyttää suurta matkasauvaa ja kerää siihen asioita kuin päiväkirjaan.
Muistoja, mietteitä....aarteita...kauniita, haikeita, koskettavia.
Ei ikinä mitään pahaa eikä rumaa eikä sellaista mistä tulee tunkkainen tympeä olo.
On sanoja, tekoja, paikkoja, tunteita....kaikenlaisia erilaisia asioita mistä tulee tympeä ja tunkkainen olo.....maailma on pullollaan sellaista.
Ja siitä kaikesta kannattaa yrittää eroon. Se on kauhean vaikeata, mutta se on mahdollista.
Kun oikein kovasti päättää uskoa vain hyvään ja valoisaan ja keveään energiaan niin se lisääntyy.
Ja kun tarpeeksi moni uskoo hyvään niin se lisääntyy nopeammin.
En kerkiä nyt kertomaan sen enempää jättiläisestä, koska olen vallannut koko olohuoneen keppini kanssa. Se on niin pitkä, ettei levitetyt käsivarteni yllä päästä päähän.
(Millä ihmeellä tuo oikein sitten ripustetaan esille. Ei ne pikkusiimat sitä kestä!)
Muulle perheelle olohuoneen valtaus sopi ihan hyvin....ovat jo osa unten mailla.
Menen jatkamaan Leon ja Leon hännättömän hiiren kanssa keskusteluja jättiläisen kanssa.
Jos haluat nähdä oman jättiläisesi niin riittää kun pyydät.
Saatat yllättyä!
13 kommenttia:
Voi mitenkä ymmärränkään sinua. Noita kuvia katsellessani ja tekstiä lukiessani voin palata omiin tuntemuksiini, joita joskus koen. Osaat pukea ajatuksesi näkyvään ja ymmärrettävään muotoon, sinulla on kanava, jota pitkin voit käsitellä nämä tunteet. Itse koteloin ajatukseni ja nyt niitä on vaikea purkaa ulos.
Tuo luovuus mitä sinulla on, on suuri voimavara, se tekee sinusta erityisen.
Näyttelyyn valmistautuminen vie sinut syvälle, on kuin meditoisit sen kanssa.
Luin postauksesi varmaan tunti sitten ja se jäi sisälleni. Miten mukavaa, että jättiläisesi saa sauvansa - toivottavasti teillä kahdella oli hyvät keskustelut. Oma jättiläiseni on enkelini, jonka sulkia välillä pitää pyyhkiä suunpielistä kutittamasta kun en jaksa huomata rutistusotettaan.
Onnellista tapaninpäivää - sauvalla tai ilman.
Mielenkiintoista.. miltähän se minun oma näyttää, tai tuntuu? Olisipa mulla kyky heittäytyä ja ottaa vastaan tuollasia kokemuksia. Välillä mietin, että olen niin tosikko, että ei onnistu.
Tai sitten fiilikset on lähinnä erittäin pelokkaat, suorastaan kammoksuvat. Joskus juttelin myöhään kaverin kanssa enkeliasioita - hänellä on hyvin turvallinen tuntemus. Kun lähdin kotiin, ajoin pitkin sysisynkkää metsätietä aivan paniikin vallassa.. jos auto olis sinne hajonnut, mut oliskin voinut noutaa hullujenhuoneelta.. piti koko matka puhua miehen kanssa puhelimessa, etten vallan sekoa kauhusta. Eli kokemukset on tuota luokkaa vaan.. unetkin lähinnä vaan sellasia demonisia, ja se pahuus on minussa niissä unissa, tai ainakin todella lähellä mua. Mistä sellaiset unet oikein tulee..??? Kammottavaa. Huhhuh.
No mutta odotan kovasti näkeväni sauvan. Muistakin sitten kertoa tarkkaan milloin ja missä se näyttelysi on, olen jo miehelle sanonut että teen sitten ikioman Hesan reissun katsomaan näyttelyä.
Jättiläisesi oli kyllä ihan oikeassa, matkasauvaa kannatti kuvata ja laittaa tänne, sen verran komea se on kaikkine ihaninen muistotavaroineen :) Näyttelysi tulee olemaan upea!
Kiva lukea kommentteja, mitä ajatuksia kirjoituksesi herättävät :)
Itse sain taas idean! Sen edellisen toteutin puolivalmiiksi ja tämä nyt syntynyt on varmasti suuritöisempi. Jätänkin sen alitajuntaan muhimaan.
Leo ihmettelee, että mitä ihmettä se muija nyt keksi! Noitahan meillä oli siellä rannalla, mutta missä se ranta on? Se taitaa olla hypnoosissa. Laineitten vietävänä.
Helin kommentista tuli mieleeni juuri vähän aika sitten bussin odottelu (siellä Huson ratsastuskeskuksen) pimeällä bussipysäkillä. Onneksi sain ystävän kiinni. Palelsi ja vähän tai aika paljon pelottikin yksin pimeässä. Selvisin! :) Hevoset oli upeita!
t.Paula
Tarja, juu kyllä se tekeminen sellaiseen meditatiiviseen olotilaan vie. Ajatukset kulkevat päähän ja päästä ulos, matkailee menneessä ja tulevassa. Omassa ja koko ihmiskunnan elämäsääs, monenlaisiss asioissa. Ja sitten tietty putkahtelee töihinkin sitä mukaa uusia risteyksiä ja valintoja että teenkin tuon ja tuon sittenkin niin ja niin.
Samanlaiseen ajatusmaailmaan hujahdan käsitöitä tehdessä, siivotessa ja varsinkin metsässä hiljaisuudessa kun kerää vaikka marjoja. Siellä se on erityisen helppoa tietenkin, kun puiden puhtaat energiat kannattelevat.
Heljä, enekelit ovat hauskoja, välillä tönivät kylkeenkin :)))))
Heli, ei tarvitse pelätä. Pelko itsessään on se pimeä ja se osaa ottaa monta olomuotoa ja se on just se mikä ihmisen tekemisiä ja elämää rajoittaa. Sitä vastaan kannattaa kyllä hyökätä itse oikein kunnolla joka kerta ja se onnistuu kyllä ajattelemaalla valoa valoa valoa ja rakkautta ja kaikkea hyvää. Semmoista se pelko itse pelkää ihan kamalasti!
Ei sinussa mitään demonista ole, vaikka unissa sellaista näetkin. Unissahan ihminen hoitaa omasta itsestään pois kaikkea kurjaa, eli ilmeisesti unessa oikeasti tappeletkin sitä turhaa pelkoa pois. Unet ovat parantumisen paikkoja ja se ihmisen oma sisäinen jättiläinen siellä siivoilee sisimpään kuulumattomia asioita pois....elikkäs juuri niitä pelkoja hiiteen sieltä.
Juu laitan ihan tarkat osoitteet näyttelyyn kunhan teen ystävän kanssa viralliset kutsut. Näyttely on siis minun ja ystäväni Tuulan yhteisnäyttely ja paikka S-Galleria Helsingin Vallilassa...auki 9.1-3.2-2012
Anja, väkersin sauvaa eilen kolmeen asti yöllä. Nyt onkin sitten taas nukahdeltu pitkin päivää tirsoille....ihanaa!!!! Ruokaa ja nukkumista.
Tänään teen sauvan valmiiksi että olkkarissa mahtuisi taas kulkemaankin!
Paula, no sinullahan nyt sitten ideoita tuntuu putkahtelevan. Laita sitten blogiin näkyviin meille muillekin että mitä syntyy, että minkälaisen oman käsialan toteutat.
Peikko on ja kovasti miettinyt hyvään uskomista... silti se on tuhma välillä, tai oikeastaan aika usein.
Se ensimmäinen jää yksityiseen käyttöön. Tuota toista makustelen ja kypsyttelen.
t.Paula
Ai Peikko vai tuhma??? Enkä usko!
Paula, aivan oikein, kaikkia ideoita ei tarvitse esitellä. Ajattelin lähinnä niitä ideoita mitä olet kertonut saaneesi blogistani, niitä olisi ollut hauska nähdä toteutettuna, että mihin päin juttuni toisen käsissä kasvavat, koska siellä lienee kappale minulta.
Ne aiemmat mitä olen saanut, onkin jo esitelty blogissani. Ja se toiseksi viimeinen ei tule blogiesittelyyn, vaan jää yksityiseen käyttöön ja tuota viimeistä makustelen ja kypsyttelen, että mitä siitä tulee. Vai mitä oikein tarkoitit?
t.Paula
On siis esitelty Piuzan torissa:http://piuzantori.blogspot.com/
Paula, tarkoitan jatkokäsittelyä. Sitä että mitä minun jo tekemistäni tulee toisella ihmisellä mieleen. Ei niin että tekisi samanlaisen vaan että poikiiko jutut uusia ja erilaisia johdannaisia. Se on mielenkiintoista, ei toisinnot vaan just se laajeneva elämä jollekin jutulle.
Ei ollut nyt ollenkaan kyse siitä, että blogiin tarvitsee kirjoittaa mistä alkuperäisidea on vaan siitä kehittelystä ja jatkosta. Itselleni nämä eivät ole "kertakäyttökamaa" vaan vähän niinku askelia, jotka poikii uusia askelia.
Niin no blogisi on monimuotoinen. Pelkästään värit ja muodot ruokkivat värisilmää ja jotain sisäistä janoa.
Kanavoinneista löytää joskus johonkin asiaan sen puuttuvan palan. Joskus, jää alitajuntaan. (Höh, jäin liikaa miettimään ja viuh, sinne se meni se ajatus..)
Niistä sanoista tuli minulle runomittainen juttu, jota en paljasta. Sitten on yksi toinen juttu mitä en paljasta, kun se ei ole valmis ja sitten se toiseksi viimeinen (mikä se enää oli?) jäi hautumaan.
Joskus useasta blogista saa ideoita tehdä ihan toisintojakin ja sitten harvoin saa jonkin joka kantaa kauemmaksi. Sitten niitä ideoita on siellä ja täällä ja liikaakin.
Nyt jäin miettimään mikä se juttu oli minkä tulostin blogistasi, mutta siitä on jo kauan. Mieli on liian täynnä?
Kai luit sähköpostisi?
t.Paula
Lähetä kommentti