Kävin oman äitini blogissa pöllimässä kuvan, jonka äiti on napannut isoveikaltani ja minulta ja meidän pikkuserkultamme Heliltä,
joka ei ole enää moniin vuosiin elänyt täällä maan päällä. Sydämissämme kyllä.
Anteeksi vaan, mutta halusin tuoda tämän tänne, koska tämä on aika ihana.
Muisto lapsuuden kesistä ja äiti-ihanuus on jossain kohtaa tallettanut tämän aarteen.
Minulla se eli enää vain haikeana muistona, jonka yksityiskohdista en voinut olla varma.
Mahtaakohan isoveikka tietää että kartta on tallella??? Ei se ainakaan vielä ollut kommentoinut äitin blogissa. Minä kommentoin.....yhdeksänvuotiaan muistikuvat.
Mitä siitä on....kääk 41 vuotta sitten!!!!!! Ja silti muistan sitä leikkiä joka kesä kun istun maalla vintissä aulassa ison pöydän äärellä...
Käykää katsomassa täällä äitin blogissa...ja siellä kommenteissa on minun muistikuvat.....
Tämä on ihan taikaa......
Melkein itkettää taas.
Olen melkein-pillittänyt koko päivän,
en tiedä miksi,
on vaan niin aurinkomyrskyä.
Terveisin laivatyttö Sacajawea Montel
4 kommenttia:
Kyllä poika tietää, hänen luvallaan olen tästä lokikirjasta kertonut.
Äiti, googlaappas nimi Sacajawea! Näköjään olen leikissä halunnut pitää oman linjani ja olla intiaani siinäkin! Tuollaista en muistanut ollenkaan enkä ole ollenkaan tiennyt että Sacajawea on oikeestikin ollut olemassa. Luultavasti olen esittänyt toiveen olla intiaani ja nuo isommat ovat sitten tienneet nimetä minut:))))
On siinä Lokikirjan etusivulla meidän omat nimikirjoitukset ja minä olen siihen tikkukirjaimilla allekirjoittanut. Voi että!
Mutta ilmeisesti kapteeni Montel on sitten adoptoinut minut ja antanut oman sukunimensä.
Muistan että sen kesän syksyllä tai lähimain Helin perhe tuli sitten meille Porvooseen ja odotin että leikki jatkuu, kuvittelin valmiiksi missä voidaan kehitellä Amatsooni-laiva ja mitä tehdä, mutta pettymys oli kauhea, kun tulivat ja näin että Helillä oli nailonit, mikroshortsit ja maxitakki ja se oli kasvanut puoli metriä pituutta. Eihän niillä kamppeilla lähdetykkään enää ulos rönyämään kapinallistaisteluihin!
En kyllä voinut ollenkaan enää kuvitella, että kartta ja lokikirja ovat tallella! Ooot ihana!
Aivan upea kartta ja ihana se kirjoitettu vihko, jossa kapinasta oli kapteenin sanoja.
Hienoa, että tämä oli säilynyt, eikä ihme, jos vähän kyynelkin on vierinyt.
Tosi mahtava, että dokumentit on tallella. Kyllä noi lapsuuden ja nuoruuden leikit oli sitten ihmeellisiä.
Me leikittiin villiälänttä serkkujen kanssa, valitettavasti kaikki kartat yms. ovat kadonneet...tai enpäs tiedä, voipi olla, että tätini on laittanut jotain talteen, pitääkin tiedustella. ;)
Lähetä kommentti