Huhuu iso tyhjä sali ja me...
Tuula purkaa pakkauksia.
Taiteilijat huitoo.
Yksi hiihtää ja rupeaa viilaamaan seinälle nostettujen taulujen lopullisia asentoja.
Minä ja Tuula.
Tuommosta se sitten on, kun me puuhataan.
Toinen hihittää niin ettei meinaa tolpillaan pysyä ja toinen pitelee pystyssä! :DDDD
Pystytyksen alkuvaiheita, kun tauluja kannettiin sisään ja leviteltiin sinne tänne.
Ikimaailmassa ei uskoisi noina hetkinä, että joskus tulee valmista.
Taulut kulkevat paikasta toiseen ja pikkuhiljaa järjestys alkaa muotoutua.
Siimat ja rautalangat peliin!
Taiteilija Lahtivesi ja remppahousut :)
Mistä näitä tauluja oikein riittää?
Muisteltiin Lunaa.
Luna oli aivan hurmaava espanjalainen koira, jonka Tuula pelasti Suomeen.
Kun Luna kuoli niin Tuula teki tuon taustalla näkyvän taulun Lunan muistoksi.
Mutta eihän me kauaa vakavina pysytty.
Hihih!
Ja oikein iso hihih!!!!
Taiteilija Lahtivesi sai höplän.
Taiteilija Lahtivesi visioi.
Ja kyllä niitä visioita päivän mittaa lentelikin siihen malliin,
että vaikka saatiin kaikki taulut jo paikoilleen
niin huomenna pitää mennä vähän rakentelemaan taas, vielä!
Oli meillä pikkuapulaisetkin :)
Apulaiset olivat sitä mieltä, että jos meistä laitetaan blogiin monta kuvaa niin heistä kanssa!
Olivat sitä mieltä, että heistä pitää tehdä elävänkokoiset pahviset kuvat
johonkin näyttelyn nurkkaan.
Teoksen nimeksi tulisi " Muusat"
Muusat saivatkin sitten ihan uudet nimet......
Vasemmalla minun Kartonki-Kaj ja oikealla Tuulan Pahvi-Pave.
Saas nähdä mitä kaikkea vielä huomenna keksitään
ja sitten maanantaiaamusta voi tulla katsomaan....
31 kommenttia:
Oi kun teillä näkyy olleen hauskaa! Paljon onnea näyttelylle!
Voi, olisinpa vähän lähempänä, kävisin varmasti katsomassa, näyttää hienolta! Oikein upeaa näyttelyä ja paljon punaisia palleroita. :)
Voi jee, näyttää tosi hienolta ja teillä näytti olevan hassunhauskaa yhdessä työtouhussa ;))
Kiitos näistä kuvista. Oli ihana päästä edes näin kierrokselle näyttelyyn, koska välimatkan takia en harmikseni pääse itse paikalle livenä katsomaan.
Oikein paljon onnea sinulle ja Tuulalle näyttelyn johdosta!
Meillä oli oikein hauskaa!
On niin nastaa saada voimaa toisen oivalliuksista, mielettömästä värienkäytöstä ja positiivisesta asenteesta elämää kohtaan.
Sanoinkin Johannalle että olisi niin mukavaa ollut jäädä nukkumaan sinne töiden keskelle!!!
tsemppiä Johanna!!!
Nähdään maanantaina!!!
Tuula
Todella ihana, upea näyttely!! Tuo tilakin on avara, valoisa.
onnea sylintäydeltä teille♥
Nyt jo näkee, että näyttelystä tulee upea, Onnea!
Onnea vaan näyttelylle. Varmasti tulisin jos olisin sielläpäin. Hesaan tulo on vasta 25.2. harmi:)
Näyttelynne on varmasti upea.
Yaelian, kyllä meillä oli hauskaa, Tuulan kanssa yleensä aina on!
Kiitos onnentoivotuksista ja kiitos itsellesi kun olet minua tsempannut :)
Anna-Mari kiitos! Harmi että asut niin kaukana!
Elegia kiitos! Kyllä meillä oli hauskaa, tartutettiin tauluihinkin naurua, vaikka kyllä niissä jo valmiiksi on koitettu tehdä näkyvillä hyviä ajatuksia.
Ihanaa puuhaa tämä kyllä on, voi kun voisikin tehdä vain tätä päivästä toiseen!
Tuula-pupuseni! Käyn vielä huomenna virittämässä ne jutut mitä sovittiin....luuletko muuten ihan oikka pystyväsi itse pysymään sieltä huomenna pois? He hee! No ei, ole rauhassa, hoitelen homman :)
Kiitos ihana ystäväni tästä päivästä ja kaikesta aina, olet so very rakas!
Hanne kiitos! Pääsetkö sinä tulemaan?????
Rentukka, ainakin siellä tauluja riittää, yhteensä puolitoista sataa kuvaa ja muu rekvisiitta lisäksi.
Toivotaan että ihmisille tulee siellä oikein oikein oikein valoisa ja hyvä olo!
Hanne, no voi harmi, näyttely kerkiää loppumaan ennen kuin tulet! No, kunhan kaikki on valmiina jne niin laittelen lisää kuvia ja sellaista.
Kiitos onnentoivotuksista!
Jännittävää!!! Mun täytyy nyt suunnitella milloin tulisin katsomaan. Elämäni eka taidenäyttely taitaakin olla muuten.. Oikein paljon onnea teidän näyttelylle!!
What a big empty gallery but look what you two artists did to make it a welcoming beautiful place! Wow! I wish I could come and see your work face to face! It really touches my heart. And I'm finally glad to be able to see what iso and partanen looks like! Congratulations to you on this wonderful exhibition! What a great way to start off 2012!
Oh no, I wrote this all in English! Anteeksi, it is just easier!
Hyvältä näyttää, ja iloiselta :) Teillä onkin tosi paljon tauluja, isoja ja pieniä. Ripustaminen on paitsi aina tosi kivaa, myös työlästä, joten onneksi teillä oli reippaat apujoukot siellä mukana. Hmm... jos sattuu tässä kuussa asiaa sinne etelään, pitää kyllä etsiä tuo paikka sieltä... Paljon Onnea näyttelyllenne!
Näyttää super hyvältä ja kivalta :)
No onhan noita tauluja. Kiva tulla kattoon livenä =)
Ihanan hauskaa näytti taulujen laitto paikoilleen olevan. Hyvää meininkiä =)
Juu, isot onnentoivotukset näyttelylle!!
Kyllä sinne mielei tekisi lähteä, kumpa asuisinkin edes pikkasen lähempänä!
Varmastikkin näkemisen arvoinen näyttely ja teillähän on siellä ollut tosi hauskaakin, se on aina hyvä merkki se!
Onnea näyttelyyn!
Onnea ja menestystä iloiselle ja runsaalle näyttelylle!
Takuulla tulisin paikan päälle, jos lähempänä olisin. Kiva oli nähdä näin kuvinakin, tattis!
Heli, olisi kiva jos pääsisit tulemaan :)
Katja, kiitos onnentoivotuksista! Eikä se haittaa vaikka kirjoitatkin englanniksi, ymmärrän kyllä että suomenkieli ei ihan helpolla kirjoitu :)
Iso ja partainen naureskeli kun luki kommenttiasi, kiitos!
Anja, tule vaan katsomaan jos voit! Tauluja on yhteensä puolitoista sataa ja kaiken kokoisia. Kävin siellä tänään vielä vähän järjestelemässä, galleria vielä kiinni, hiljainen ja rauhallinen ja taulut tuntuivat siellä hyviltä...tai siis tunnelma, huokuivat jonkunlaista rauhaa ja tyytyväisyyttä. Toivottavasti sitten huomisesta alkaen tuovat ihmisille iloa :)
SuviAnniin, kiitos, rupepas nyt sitä kyytiä hommailemaan :)
Birgitta, kivaa oli ja tartutettiin sitä iloa tauluihinkin :)
Kiva kun tulet katsomaan, kerro sitten mitä mieltä olet!
Eija, kiitos paljon! On tämä kokoaminen ollut aika iso työ, nyt sen vasta tajuaa, kun ovat siellä rivissä. Ihana rauhan tunne itsellä, kun se on tehty ja kerkiää taas kotihommiakin tekemään, siivosin justiin akvaarion perinjuurin.
Harakka, kiitos kiitos, olisi ollut kiva saada sinutkin katsomaan :)
Pike kiitos paljon! Kuvia varmaan tulee blogiinkin nauttelyn vaiheista sitten lisääkin tämän kuukauden aikana, ehkä. Tai sitten pysyn pois kameroineni ja keskityn kotihommiin, kauhea sotku täällä onkin kun viime viikot meni niin totaalisen tarkkaan tauluhommissa, jokainen vapaa-ajan hetki.
Voi ihanuus mitkä muusat ja taiteilijat! Nyt lähti yläkertaan niiiiiiiiiiiin iso aikataulullinen tilaus, että huh... Mutta nyt nautin ja olen iloinen virtuaalimatkasta. Lähetin vinkin prinsessani kummitädille, jos ehtisi ennen tänne paluutaan käväistä.
Onnea, iloa, valoa ja rakkautta avajaispäivään - ja siitä eteenpäinkin!
Peikko tulee, jos vain osaa metsästä sinne. Sen mielestä on mukava katsella kuvia ja mennä niihin kylään :)
Näyttää niin makeelta ja iloiselta, arvaa kuka varmaan haluu tulla katsomaan ja tulee myös!
Onnea näyttelyyn!
Heljä, voi että! Oikeesti olisi kivaa kun voisi vain ajatuksella matkata paikasta toiseen. Arvaa vaan miten paljon haluaisin nähdä Irlannin, mutten vielä osaa lentää ite....
Sinä näet siellä koko ajan Irlannin ja minä täällä tämän, mutta kiva kun on netti ja voidaan jutella näin :)
Minä kuule tykkään, että sinä olet ihana!
Peikko.....
Tiedän että osaat mennä kuvaan sisään, koska olet varmaan pienenä nähnyt Maija Poppasen. Minut vietiin sitä katsomaan neljän vanhana...koitin sitten piirustuksen päälle hypätä ja petyin kun en päässytkään sinne sisään niin kuin ne. Vuodesta toiseen opettelen silti sitä ja uskon että jonain päivänä osaan vielä taas uudestaan sen minkä silloin tiesin jo vähän liian myöhään.
Jos peikko tulee Helsinkiin ja eksyy niin peikko ottaa hännänpään käteen ja laittaa sitten tekstaria hännänpäästä.
Minä menen nyt meiliin laittamaan peikolle numeron mihin tekstaria voi laittaa ja sitten neuvon peikon perille.
Miiwi,
voi että, viikko kohta mennyt työn tohinassa ja olen käynyt joka päivä kyllä näyttelyssä katsomassa että onko kaikki ok, on ollut.
Pää pyörällä ja onnellinen niin kauniista palautteesta mitä olen ihmisiltä saanut.
No, nuo kuvat ovat pystytyspäivän tohinasta, nyt kun taulut ovat olleet siellä paikoillaan hetken niin ne ovat alkaneet elää elämäänsä. Saan kommentteja että tunnelma siellä on jotain mitä eivät sitten osaakkaan sanoa, mutta hyvä. Siellä on kuulemma hyvä olla.
Olen valtavan onnellinen jos se välittyy mitä Tuulan ja minun päässäni liikkuu, kun haluttiin taas tehdä sinne sellainen sanoma.Joku hyvä ja kaunis ja ilo ja rauha ja ja ja ja...
Sanoisin ainakin itse että kyllä ne ovat täysin sydämen pohjasta tehty...joka kuva...
Niin että Miiwi tervetuloa vaan!
Blogissasi olen käynyt ihastelemassa, pysähtelemässä kuviesi äärelle. Ja nyt näyttely. Onnea ison sylin täydeltä. Tilat näyttävät hyvältä, valoakin on sopivasti.
Minä olen huono liikkumaan, mutta yritän, yritän, että pääsisin kuviesi kanssa silmästä silmään. Ja Peikon tavoin voisin käydä niissä kylässä, kun ne ovat niin kutsuvia!
lol, mä tulin katsomaan, että mitä sä mulle vastasit. Mutta enhän mä oo edes kommentoinut, olen kyllä käynyt monta kertaa kuvia kurkkimassa. Olen tainnut olla niin hengessä mukana, että kuvittelin jo kommentoineeni.
Mutta siis, ihanalta näyttää, puuha ja taulut tietenkin. :)
Kiirepakolainen, kiitos kiitos :)
Ja tervetuloa vaan oikein kovasti jos pääset näyttelyyn tulemaan :)
Itkupilli :)
Jos se on niin että kuulin kommentit ihan ilman että kirjoititkaan :)))))))) Tiedän nimittäin että olet ollut hengessä mukana! Ja siellä se näyttely on nyt tönöttänyt 2 viikkoa ja tönöttää vielä 2.
Palaute on ollut aivan hämmentävän ihanaa, kovasti on tykätty.
Siis tykkäsin KOVASTI näistä tauluista, kaikista. kaikesta!
VOI VITSIT! Aivan fantastista ja kaunista! Ja arvaatkaa mistä löysin tänne tien, peikkometsän kautta tulin ja eksyn uudestaankin:)
Hieno näyttely.
Onnea.
Olen usein miettinyt, mitä silloin tuntee kun viimeinen teos on ripustettu seinälle ja antaa luvan ihmiseten tulla.
Kerrotko?
Tuulento:))))) Kiitos!
Mustaleski, tervetuloa vaan! Kiva kun tulit! Peikkometsä on semmonen paikka että sieltä joutuu ties minne,varsinkin Peikon tarinoiden kautta löytää itsensä välillä avaruudesta.
Arleena, kiitos kiitos :))))
Kaanon,
ainakin noin monen taulun tehtyään ja ripustettuaan tuntuu väsyneeltä ja ihmeen rauhalliselta. Hyvältä.
Erityisrauhalliselta ja helpottuneelta. Leijuvalta.
Epätodelliselta. Silleen että kaikki taulut katsoo päin ja kiittää ja sitten itseä hymyilyttää ja tauluista valuu omaa voimaa itseensä takaisin ja se kutittaa. Tuntuu.
Niin hyvältä, että sitten pitää mennä äkkiä kotiin ennen kuin pääsee itku. Vähän samalta kuin silloin kun tajusi just tulleensa äidiksi, mutta ei tietenkään niin hurjan kovaa.
Ajattelin juuri, miltähän tuntuu, kun on saanut suuren suunnitelman niputetuksi ja näytille. Vastasit siihen hienosti kaanonille! Menestystä niin taiteen kuin myynninkin kannalta toivottelen minäkin täältä kaukaa. Laitan sanan kiertämään, olette vielä auki muutamia päiviä. Inspiroivaa helmikuuta menetyksekkään tammikuun jälkeen!
Kaari3, voi kiitos vaan sekä viestistä että onnentoivotuksista. Äkkiä kuukausi hurahtaa, perjantaina keräillään tualut taas jo pois seinältä.
Lähetä kommentti